Merivartiointia Porin seudulla vuosina 1930 – 1951

Merivartioinnin 95-vuotispäivä oli sunnuntaina 1.6.2025. Länsi-Suomen merivartiostossa merivartioinnin perinnepäivää vietettiin 2.6.2025. Silloin Satakunnan rajamieskillan 14 henkilön ryhmä vieraili Porin merivartioasemalla. Siellä Veikko Loukonen piti esitelmän merivartioinnista Porin seudulla vuosina 1930 – 1951. Tuo esitelmä on tämän artikkelin runkona.

Merivartiolaitoksen aikaa

Kun merivartiolaitos perustettiin 1.6.1930, silloin oli myös sunnuntaipäivä.

Merivartiolaitos jaettiin kolmeen merivartiopiiriin: Suomenlahden piiri (S-piiri), Ahvenanmaan piiri (A-piiri) ja Pohjanlahden piiri (P-piiri). S-piiriin kuului myös Laatokka. S-piirin ja A-piirin välinen raja oli Hangossa. A-piiriin kuuluivat rannikkoalue Hangosta Rauman ja Porin tullikamarien toimialueiden väliselle rajalle asti sekä Ahvenanmaan maakunta. P-piiriin kuului rannikkoalue A-piirin rajalta Tornioon. 1

Tullilaitoksesta siirrettiin 318 henkilöä merivartiolaitoksen palvelukseen. Merivartiolaitokseen perustettiin 65 uutta virkaa ja palkattiin tilapäistä työvoimaa, joten laitoksen henkilömäärä kohosi ensimmäisen toimintavuoden aikana yli neljänsadan. 1

Tullilaitos luovutti merivartiolaitokselle 15 höyrylaivaa, 13 kpl NV-kirjaimilla merkittyä itsenäisesti toimivaa vartioalusta, 8 kpl MP-kirjaimilla merkittyä itsenäisesti toimivaa purjein varustettua vartioalusta, 3 kpl HV-kirjaimilla merkittyä itsenäisesti toimivaa vartioalusta, 56 apuvenettä, 3 kpl 100 watin radioasemaa, 30 kpl 10 watin radiopuhelinasemaa, yhden lentokoneen ja 11 kiinteää vartioasemaa. 2

Merivartiolaitos hankki vuoden 1930 aikana kaksi hinaajamallista höyryalusta ( VH 1 ja VH 2), kolme VMV-kirjaimilla merkittyä vartioalusta, kolme LA-kirjaimilla merkittyä moottoripurjealusta, neljä A-kirjaimilla merkittyä moottorialusta lainaksi puolustusvoimilta, 20 apuvenettä, 27 kpl 10 watin radiopuhelinasemaa ja kaksi kiinteää vartioasemaa. 2

Porista katsottuna etelässä oli Utön kiintoasema ja pohjoiseen perustettiin Kummelgrundin kiintoasema.

VL Porin tukikohta oli Pori, ja VL Silmän tukikohta oli Uusikaupunki. Ne olivat raudasta rakennettuja höyrylaivoja. Porin rakennusvuosi oli 1907 ja Silmän oli 1908. Niiden mittaluvut olivat pituus 16,6 m, leveys 3,96 m, syväys 1,83 m, uppouma 22 tn, konevoima 65 hv ja nopeus 8 solmua. 3. Niillä oli käytössään apuveneet (AV).

 

Tämä oli lyhyesti kerrottuna lähtökohta merivartioinnin alkaessa Porin seudulla.

Ennen kuin jatkan Porin seudulta, kerron yhden tapahtuman Nauvon eteläpuolelta.

Vuonna 1930 kesäkuun 4. ja 5. päivän välisenä yönä kahden merivartiolaivan apuveneet AV 35 ja AV 38 olivat partioimassa Nauvon eteläpuolella Gullkronan alueella, kun niiden miehistöt havaitsivat kovaa vauhtia Nauvosta etelää kulkevan moottoriveneen. Merivartijat arvelivat salakuljettajien menevän hakemaan pirtulastia avomerellä olevasta pirtulaivasta ja päättivät jäädä odottamaan veneen paluuta. Paikalle pyydettiin VL Mäntyluodon apuvene. Apuveneet ryhmitettiin siten, että uloimpana avomerelle päin oli Mäntyluodon apuvene ja siitä Gullkronaan päin AV 35 ja AV 38 sopivin välimatkoin. Hieman ennen kello kolmea ensimmäisestä apuveneestä havaittiin vauhdikkaasti lähestyvä moottorivene, ja sille annettiin pysähtymismerkki. Vene ei välittänyt merkistä vaan jatkoi matkaansa. Samoin kävi toisen apuveneen kohdalla. Kolmannelle apuveneelle annettiin valoraketilla merkki: pysäyttäkää vene. Kun kolmannesta apuveneestä nähtiin moottoriveneen lähestyvän, sille annettiin ensin pysähtymismerkki, mutta kun sitä ei noudatettu, merivartijat avasivat kivääritulen venettä kohti. Salakuljettajat vastasivat raskaiden käsiaseiden tulella. Hetken kuluttua veneen suunta muuttui, ja se pysähtyi. Nauvolainen 22-vuotias tunnettu salakuljettaja kuoli, ja hänen 20-vuotias veljensä haavoittui. Veneessä oli 1500 litraa spriitä. 4 ja 5

Se oli ensimmäinen merivartiolaitoksen miesten ja salakuljettajien välinen tulitaistelu.

Elokuun lopulla vuonna 1930 Porissa ja Satakunnan rannikolla pirtu oli vähissä, ja sen hinta oli korkea. Siitä pääteltiin, että pirtua mahdollisimman pian koetetaan hankkia alueelle. Sen vuoksi VL Pori yritti tiukasti vartioida Merikarvian, Ahlaisten ja Luvian ulkosaaristoja. 6

Kun VL Pori oli Säpin edustalla syyskuun 8. päivän vastaisena yönä, tähystäjä havaitsi mereltä saapuvan suuren moottoriveneen, jonka ympärillä rupesi parveilemaan pieniä moottoriveneitä. VL Porin apuvene lähti kohti spriialukseksi otaksuttua suurta venettä. Kun apuvene oli päässyt lähelle pirtuvenettä, merivartijat ampuivat muutamia laukauksia ilmaan pysähtymismerkiksi. Pirtuvene lähti täyttä vauhtia pakoon, ja siitä alettiin kiivaasti ampua apuvenettä kohti. Mahdollisesti käytettiin konekivääriä, koska kuulia tuli kuin satamalla, mutta pimeän vuoksi tähtäys oli epätarkkaa, ja kaikki kuulat menivät apuveneen yli. Apuveneestä vastattiin tuleen ja takaa-ajoa jatkettiin ampumisesta huolimatta. Pirtuvene kulki kovempaa kuin apuvene, eikä sitä tavoitettu. Pimeässä pirtuvenettä ei voitu tunnistaa. 6

VL Pori takavarikoi kalastajamallisen moottoriveneen, jossa oli 100 kpl 10 litran kanisteria pirtua, syyskuun 17. päivän vastaisena yönä vuonna 1930 Säpin ja Luvia välisellä merialueella. 7

Purjehduskauden päätyttyä VL Pori toimi talvivartioasemana talvehtimispaikassaan Mäntyluodossa ja VL Silmä Uudessakaupungissa. Pohjanlahden piiri aikoi perustaa Luvian talvivartioaseman, mutta siitä täytyi luopua, koska Luvian saaristosta kukaan ei vuokrannut asuntoa merivartijoille. 8

VL Porin päällikkö ja osa miehistöä olivat autolla tavanmukaisella tarkastusmatkalla huhtikuun 3. päivän vastaisena yönä 1931 Luvialla. Viasveden maantiellä merivartijat yllättivät Onni Ketolan, joka oli hevosellaan pirtulastin kanssa menossa Poriin. Ketolan reessä oli 300 litraa spriitä. Hevonen rekineen ja pirtu takavarikoitiin. Ketolan mukana ollut mies pääsi pakenemaan. 9

VL Pori pidätti virolaisen pirtumoottorin nimeltään Varta kello kahden ja kolmen välillä 7.5.1931 Rauman edustalla Nurmeksen nokasta länteen. Aluksessa oli 4 290 litraa pirtua, 14 pulloa viiniä, 3 pulloa konjakkia ja yksi pullo viskiä. 10

Kesäkuun lopulla 1931 Satakunnan rannikolla, etupäässä Ahlaisten ulkosaaristossa, liikkui suurehko pirtualus. VL Porikin oli pariin otteeseen yrittänyt päästä laivaan käsiksi. Heinäkuun 3. päivän vastaisena yönä VL Pori tapasi mainitun pirtualuksen Säpin ja Pietarkarin välillä sen ollessa tulossa maita kohti. VL Porin miehistö karkotti aluksen muutamilla laukauksilla. 11

VL Silmän miehistö löysi pitkäsiimasta 114 kanisteria spriitä elokuun 25. päivän vastaisena yönä 1931 Rauman edustalla ja takavarikoi 1 140 litraa pirtua. 12

VL Silmä yllätti moottoriveneen, jossa oli kaksi miestä, 4.11.1931 Rauman edustalla. Miehet heittelivät pirtulastinsa yli laidan mereen. Osa lastista jäi kuitenkin pinnalle, ja VL Silmän miehistö poimi merestä astiat, joissa oli yhteensä 80 litraa pirtua. Moottorivene ja pirtu takavarikoitiin sekä veneessä olleet miehet pdätettiin. 13

VL Pori tapasi pirtualus Poseidonin marraskuun 26. päivän vastaisena yönä 1931 Outoorin itäreimarin läheisyydessä. Pirtualus ajelehti koneet pysäytettyinä. Kun VL Porin apuvene lähestyi Poseidonia, kysyi pirtulaivan kannella ollut mies: ”Mitä teillä on asiaa?” Apuveneestä vastattiin, että haluttaisiin ostaa viinaa. Poseidonin kannella ollut mies ampui laukauksen ilmaan. Merivartijoiden ja pirtulaivan miesten välillä alkoi kiivas laukausten vaihto, jossa merivartijat ampuivat kahdella kiväärillä ja kahdella parabellumilla. Laukausten vaihdon aikana Poseidon lähti kovalla vauhdilla ulos merelle. Hidas apuvene eikä vielä hitaampi VL Pori voineet seurata alusta. 14

Seuraavana päivänä VL Porin avuksi saapui tykkivene VMV 1 Ahvenanmaalta. Illalla VMV 1 lähti Mäntyluodosta ja ajoi suoraan Luvian edustalle Pietarinkarin ulkopuolelle. Siellä tykkivene oleskeli koko yön milloin ollen liikkeellä, milloin taas ajelehtien. Kello neljän tienoissa havaittiin ison moottoriveneen lähestyvän, ja sille annettiin pysähtymismerkki ampumalla valoraketti. Kun merkillä ei ollut vaikutusta, ammuttiin kaksi laukausta VMV 1:n tykillä. Moottorivene kääntyi lähtien täyttä vauhtia pakoon. VMV 1:stä ammuttiin vielä kolme tykinlaukausta. Silloin pakoon yrittänyt vene  pysähtyi. Kun VMV 1 lähestyi Poseidonia, sen kannella olleet miehet heittivät lastiaan mereen. Kun merivartijat nousivat alukseen, kannella oli vain tyhjä konjakkilaatikko. VMV 1 aloitti kaapatun aluksen hinauksen Mäntyluotoa kohti. Säpin tienoilla tuli vastaan VL Pori, joka ryhtyi jatkamaan hinausta. 14

Arveltiin, että Poseidonissa olisi ollut noin 30 000 litraa spriitä, jonka alus oli jakanut Rauman, Luvian ja Ahlaisten saaristoon marraskuun 25. päivän jälkeen. 14

Tähän kohtaan sopii kertomus VMV 1 miehistön keväällä tekemästä takavarikosta.

VMV1 oli partioimassa tiistain vastaisena yönä 19.5.1931 Märketin alueella Ahvenanmerellä, kun miehistö huomasi epäilystä herättävän höyrylaivan liikkuvan Suomen aluevesillä. Tykkivene ryhtyi laivan takaa-ajoon sen yrittäessä paeta aluevesirajan ulkopuolelle. Lähestyessään laivaa VMV 1:n päällikkö luutnantti Torsten Takolander kysyi: ” Mitä teillä on lastina?” Laivasta vastattiin huolettomasti, että spriitä ja hiiltä sekä lisättiin , ettei teillä ole asiaa tänne. Takolander oli eri mieltä, ja merivartijat nousivat laivaan. Laivassa oli 122 000 litraa spriitä. Pirtulasti ja laiva nimeltään Serpen takavarikoitiin ja miehistö pidätettiin. Syynä pirtulaivan miehistön huolettomaan käytökseen oli, että he luulivat olevansa aluevesirajan ulkopuolella. 15 ja 16

Takavarikko oli suurin yksittäinen spriin takavarikko, mikä Suomessa on tehty.

Yöllä 30. tammikuuta 1932 Luvian Niemenkylässä kaksi VL Porin merivartijaa näki Aspiskerin luodon rannassa auton ja sen ympärillä viisi miestä. Lähemmäs tultuaan he havaitsivat auton vieressä kolme kelkkaa, joissa oli 30 kpl 10 litran pirtukanisteria. Merivartijat tulivat yllättäen paikalle ja takavarikoivat spriin, joka oli vielä kelkoissa. Kun merivartijoilla ei ollut mitään merkkejä ja todistuksia henkilöllisyydestään, ei spriin omistaja kalastaja Isak Rosnell Niemenkylästä hyväksynyt takavarikointia, vaan vaati todisteita sen oikeutuksesta. Ei auttanut muu kuin mennä lähellä olevaan A. Aspiskerin asuntoon, missä talon isäntä todisti merivartijoiden henkilöllisyyden. Rosnellin oli nyt tyydyttävä kohtaloonsa ja annettava pirtu merivartijoille. Pirtun lisäksi takavarikoitiin myös kelkat. Auto sai lähteä, koska siitä ei löytynyt pirtua. 17

Helmikuun 16. päivänä 1932 kaksi lääninetsivää ja kaksi Uudenkaupungin talvivartioaseman (VL Silmä) merivartijaa lähtivät valtion Ford-autolla partiomatkalle Ukin ulkosaaristoon. 18

He tapasivat noin kello viiden maissa aamulla Vähä-Vehaksen ja Isonkarin välillä kolme miestä kuljettamassa hevosella spriitä. Kaksi miehistä pääsi pakoon. Hevonen, reki, valjaat ja 480 litraa pirtua takavarikoitiin. Ne kuljetettiin Uuteenkaupunkiin. 18

Samat miehet lähtivät klo 11.00 uudelleen autolla ulkosaaristoon seuraten aamulla tapaamansa matkueen jälkiä. He tulivat tällä matkallaan lähelle Ahvenanmaata: Kihdin rannalla olevaan Storskäriin. Täältä he löysivät eri paikoista yhteensä 100 litraa spriitä, jonka he lastasivat autoonsa ja lähtivät paluumatkalle. Paluumatka kuljettiin toista tietä kuin tulomatka. Jonkun matkaa ajettuaan he tulivat ns. elätykseen – paikkaan, jossa virta on syönyt jään altapäin mutta pinta on aivan ehyt – ja siihen auto vajosi niin äkkiä, etteivät miehet ehtineet poistua autosta. Vasta veden alle jouduttuaann sai etsivä Koskinen, joka ohjasi autoa, sen oven auki ja kykeni kovasta virrasta ja vedenpaineesta huolimatta ponnistelemaan pinnalle ja sitten vierittäytymään jäälle. Heti hänen jälkeensä pääsi myös etsivä Vuorinen pelastautumaan, oltuaan jo melko syvällä vedessä. Takana istuneet VL Silmän merivartijat Isotalo ja Palmroos vajosivat auton mukana pohjaan ja hukkuivat. Koskinen ja Vuorinen odottivat märkinä ja kylmästä kangistuvina jonkun aikaa, mutta heidän oli lähdettävä ponnistelemaan asuttua seutua kohti. Noin kaksi kilometriä saivat he puurtaa jäätyneissä vaatteissaan ennen kuin kohtasivat Anavaisten nuottakunnan. 18

”Kolmen miehen rohkea ja onnistunut kaappaus toissayönä Ahlaisten saaristossa”, kirjoitettiin 14.5.1933 Satakunnan Kansassa. 19

Yöllä 13. toukokuuta 1933 merellä Iso-Enskerin ulkopuolella VL Porin apuveneen kolme miestä tekivät pirtulaivan kaappauksen ja sen miehistön pidätyksen. Takavarikoitu alus oli Suomen vesillä vuodesta 1930 liikkunut virolainen pirtumoottori As de Caro, josta tällä kertaa saatiin 4 200 litraa spriitä ja yli 30 000 markkaa rahaa. 19

Tapahtuma alkoi, kun apuveneessä olleet merivartijat havaitsivat suuren moottoriveneen tulevan mereltä Iso-Enskeriä kohti ja lähtivät ajamaan sitä takaa. Pirtualus oli ehtinyt pysähtyä Munakarin pohjoiskärjen luokse, kun merivartijat yllättivät sen. Merivartijat ampuivat yhden varoituslaukauksen ja kehottivat pirtulaivan miehistöä antautumaan. Mutta silloin trokarit myös avasivat tulen ja niin syntyi kiivas taistelu, jonka aikana merivartijat ampuivat ainakin 60 laukausta. Merivartijat lähestyivät kuulasateesta huolimatta pirtulaivaa ja pääsivät sen kylkeen, jolloin trokarit lopettivat ammuntansa. Merivartijat pidättivät As de Caron päällikön ja miehistön. Koneet pantiin käyntiin ja niin alettiin kulkea kohti Reposaarta. 19

Vuonna 1937 merivartiolaitoksen Ahvenanmaan piiri jaettiin kahtia ja muodostettiin Turun piiri. Piirien välinen raja noudatti muuten Ahvenanmaan maakuntarajaa, mutta Brändön kunta kuului Turun piiriin. 20

VL Pori saapui 27.10.1938 Mäntyluodon satamaan tavallista suuremman kaappauksen tehneenä. Aluksessa oli yli 6000 litraa spriitä 10 litran kanistereissa sekä salakuljetuksesta pidätettyinä kolme turkulaista miestä. Pirtu oli takavarikoitu Iso-Enskeristä, mihin se oli hetkistä aikaisemmin tuotu ja osittain ehditty peittää. Spriin salakuljettajat lähtivät merivartijat nähtyään pakosalle, mutta heidät saatiin kiinni. 21

Pirtun salakuljetus keskittyi 1930-luvun lopulla Ahlaisten seudulle. Elokuun 25. päivänä 1939 uutisoitiin, että Ahlaisten poliisiviranomaiset ovat VL Porin avustamana takavarikoineet kuluvan viikon aikana eri puolilta Ahlaisten saaristoa 6000 litraa pirtua. 22

Merivartiolaitoksen miehet tekivät toki muutakin kuin jahtasivat pirtun salakuljettajia, mutta siitä on kirjoitettu vähän.

VL Silmä oli tavanmukaisella partiomatkalla 14.6.1932, kun huomattiin SP 1 ajelehtivan merellä konevian takia. VL Silmä hinasi aluksen Rauman telakalle korjattavaksi. SP oli suojeluskuntapursi. 23

Viisastenkarilta ilmoitettiin VL Silmälle 5.8.1933, että edellisen yön kovassa luoteismyskyssä sikäläinen kalastajamoottorivene oli joutunut kadoksiin. Apuveneellä AV 41 lähdettiin heti etsimään kadonnutta venettä, joka löydettiin Tärtö-nimiseltä riutalta täydessä vesilastissa. Vene hinattiin erään saaren suojaan ja tyhjennettiin vedestä, jolloin todetiin siinä olevan naisen ja miehen ruumiit. Vene hinattiin sen kotirantaan, jossa avustettiin uhrien sukulaisia. Se olikin tarpeen, sillä yhden kalastajaperheen kolme aikuista lasta oli lähtenyt veneellä kalastamaan, ja kahden lapsen ruumiit tuotiin kotiin kolmannen lapsen jäädessä meren syvyyksiin. 24

VL Silmän apuvene AV 41 oli 8. – 9.8.1933 etsimässä pyhämaalaisten kalastajaveljesten ruumiita mereltä. Heidän moottoriveneensä päälle oli ajanut jokin höyryalus Harmaaleton ulkopuolella. AV 41 löysi 15.8 ko. veneen keulaosan. 24

Pyhämaasta ilmoitettiin VL Silmälle 18.8.1933, että kolme kalastajavenekuntaa oli joutunut kovan etelämyrskyn aikana kadoksiin. AV 41 lähti etsimään veneitä. Sen täytyi välillä tulla täyttämään polttoainesäiliöitään. Tällöin sen miehistö sai kuulla, että yksi venekunta oli onnellisesti palannut mereltä ja toinen oli ajelehtinut majakkalaivaa kohti pelastautuen siihen. AV 41:n toinen etsintä onnistui, ja kolmas vene löydettiin Nurmissaaren pohjoispuolelta ilman polttoainetta. Moottorivene hinattiin Rihtniemeen, jossa se sai polttoainetta ja pääsi omin voimin kotipaikalleen. 24

Syyskuun 12. päivänä 1939 VL Silmän apuvene AV 68 vei Uudenkaupungin VPK sammutusryhmän Kaitun saarelle sammuttamaan tulipaloa, jonka viereisessä Tammion saaressa asuneet veljekset olivat onnistuneet osittain tukahduttamaan. 25

VL Silmän apuveneitä olivat AV 41, AV 68 ja AV 88. Vuonna 1932 rakennettu AV 88 oli mahonkivene, jonka mitat olivat pituus 7,45 m, leveys 1,85 m ja syväys 0,60 m. Sen nopeus oli 25 solmua ja toimintasäde 32 meripeninkulmaa. Siinä oli 140 hevosvoiman bensiinimoottori Ares V 8/100. AV 41 oli rakennettu hongasta vuonna 1926. Sen mitat olivat pituus 10,0 m, leveys 2,30 m ja syväys 0,70 m. Siinä oli 50 hevosvoman Gray 4 bensiinimoottori, joka antoi veneelle 8,5 solmun nopeuden ja 45 meripeninkulman toimintasäteen. AV 68 tuhoutui sodassa. 3

Merivartiolaitos alistettuna merivoimille

Merivartiolaitoksen toimintaa ryhdyttiin sopeuttamaan merivoimien esittämien toivomusten mukaisesti syksyllä 1939. 26

Toinen maailmansota alkoi 1.9.1939 Saksan hyökättyä Puolaan.

Merivoimat siirtyivät 10.9.1939 annetun YH-käskyn mukaisesti rauhanajan yksiköin suojajoukkoryhmitykseen. YH-käsky oli käsky ylimääräiseen harjoitukseen. Rannikkolaivaston ja merivartiolaitoksen alukset partioivat jatkuvasti avomerellä aluevesirajan tuntumassa. 27

Merivoimiin kuuluivat laivasto, rannikkotykistö ja muita rannikkopuolustuksen joukkoja. Rannikkotykistö oli vastuussa meripoliisitoiminnan järjestämisestä. Meripoliisit olivat pääosin merivartiolaitoksen miehiä, ja niillä oli käytössään merivartiolaitoksen aluksia.

Porin seudun puolustuksesta vastasi rannikkotykistön Satakunnan lohko, johon kuuluivat Rauman, Luvian ja Reposaaren vartioalueet.

Merivartiolaitos alistettiin 12.10.1939 merivoimien johdon alaisuuteen. Poikkeuksena oli Ahvenanmaan piiri, jonka toiminta jatkui siihen asti, kun puolustusvoimien joukot miehittivät 2.12.1939 Ahvenanmaan. 28 ja 34. Talvisota alkoi 30.11.1939.

Sukellusveneenhävittäjälaivueessa olivat VMV:t 2, 5, 13, 14, 15 ja 16. Niiden toiminta-alueena oli lähinnä Porin ja Rauman satamien edustat. 34

Satakunnan lohko 6.10.1939 – 24.3.1940. Poimintoja sotapäiväkirjoista. 29, 30 ja 31

• 10.10 VL Pori vei rakennustarvikkeita Iso-Enskeriin vartioaseman miehistörakennusta varten
• 11.10 mvalik Karlsson ja mvja Oulasvirta mukanaan AV 50 ilmoittautuivat Reposaaren vartioalueen käyttöön
• 12. –  13.10 AV 50 vartiomatkalla Kaijakarin ja Iso-Enskerin alueella
• 15.10 merivartiolaitoksen AV 132 saapui Reposaaren vartioalueen käyttöön
• 8.11 ilmoitti merivartiolaitoksen tuomari Roiha, että neljä merivartijaa on määrätty lohkon käyttöön
• 14.11 AV 50 miehistönään meripoliisit R. Oulasvirta ja E. Nieminen saapui Luvian vartioalueen vartiokeskukseen Pirskeriin siirtyen sen alaisuuteen
• 16.11 AV 50 lähetettiin lähivartiointiin väylälle ”Pietari”
• 22.11 AV 132 miehistönään mvalik Karlsson, mvja Raunio ja tkm Lönberg suorittivat meripoliisitehtäviä
• 10.12 Mäntyluodon satamasta lähti saksalainen höyrylaiva Bollheim
• 12.12 Ouran vartioasema ilmoitti, että pelastusvene täynnä miehiä on havaittu suunnassa 207 ja moottorivene on lähetetty vastaan. Pelastusvene oli saksalaisen höyrylaiva Bollheimin, ja siinä oli 11 miestä kurjassa kunnossa, useat haavoittuneina. Lähes samaan aikaan saapui Merikarvian Köörtilän rantaan toinen Bollheimin pelastusvene, jossa olivat 16 miestä ja kapteenin ruumis. Miehistön kuulusteluissa kävi selville, että laiva oli jättänyt luotsin Säpin länsipuolella aluevesirajalla 10.12 klo 12.30, minkä jälkeen laiva ajoi suuntaan LE, kunnes klo 10.02 noin 28 mpk Säpistä nousi neuvostoliittolainen sukellusvene pinnalle, sukelsi uudestaan ja nousi taas pinnalle alkaen välittömästi ammunnan tykillään laivaa kohti. Ensimmäinen laukaus osui laivan keulaan, toinen kannelle suutarina ja kolmas rikkoi radiohytin surmaten radistin sekä haavoittaen kapteenia rintaan. Ammunnassa oli puolen tunnin tauko, jonka aikana laivan miehistö pääsi pelastusveneisiin ja kapteenin määräyksestä lähti yrittämään L:een. Kun laiva oli jäänyt yksin, ampui sukellusvene ensin vasemmalta ja sitten oikealta puolelta laivaa kohti noin 15 laukausta. Kun tuuli yltyi oli laivaveneiden käännyttävä myötätuuleen suuntaan IP. Kapteeni kuoli haavoihinsa 11.12. klo 16.50. Veneet tulivat 47 tuntia kestäneen matkan jälkeen Merikarvialle.
• 13.12 Bollheimin hylky nähtiin Säpin ulkopuolella, ja sitä lähetettiin tarkastamaan mvalik Karlsson miehistöineen AV 132:lla. Hylystä oli vain keulapakka näkyvillä.
• 14.12 Bolheimin hylky upposi
• 22.12 Raumalta VMV 14:stä saapuivat mvalik Mecklin mukanaan 20 mm it-tykki ja mvja Piironen mukanaan it-konekivääri Mäntyluotoon ilmapuolustusta varten
• 24.12 kers Karlsson lähti AV 132:lla Pirskeriin noutamaan AV 50:tä mutta ei pääsyt perille jään vuoksi
• 31.12 Reposaaren vartioalueelta komennettiin yksi merivartija ja yksi reservin matruusi meripoliisipartioksi Ahlaisten Sandöseen. Normarkun nimismies komensi partioon lisäksi yhden poliisin.
• 3.3.1940 Sandön meripoliisipartio lopetettiin ja liitettiin Reposaaren meripoliisipartioon

Talvisota päättyi 12.3.1940 allekirjoitettuun Moskovan rauhansopimukseen. Taistelut loppuivat klo 11.00 maaliskuun 13. päivä 1939. 32

Merivartiolaitos pysyi edelleen alistettuna merivoimille. 33

Satakunnan lohkon meripoliisitoiminnasta sovittiin toukokuussa 1940. Lohkon alueelle päätettiin sijoittaa kolmen miehen vahvuiset meripoliisipartiot Aikonmaahan, Pirskeriin ja Iso-Enskeriin. 34

Kesällä 1941 aloittivat toimintansa Rauman ja Mäntyluodon meripoliisipartiot. Syyskuussa 1941 lopetettiin Mäntyluodon meripoliisipartion toiminta. Vuoden 1942 tammikuussa perustettiin Nurmesluodon ja Reposaaren meripoliisipartiot. 34

Tammikuun 17. päivänä 1942 Reposaaren linnakkeelle siirrettiin meripoliisit mvkers Frediksson, mvja Åkerman, mvja Ståhl, mvja Lindberg ja mvja Ek. 35

Huhtikuussa 1942 lopettivat toimintansa Reposaaren ja Nurmesluodon meripoliisiasemat. Rauman meripoliisipartion toiminta lopetettiin 15.4.1943. 34

Seitsemänteen merivartiokomppaniaan kuulunut VL Mäntyluoto suoritti vartiointia Pohjanlahden rannikolla, alueella Lypertöstä Sidebyhyn, purjehduskaudella 1944. 34

Seitsemäs merivartiokomppania (7. MVartioK), johon kuului pääasiassa merivartiolaitoksen Turun piirin ja Ahvenanmaan piirin henkilökuntaa sekä aluksia, lakkautettiin 30.11.1944. 36

Rajavartiolaitoksen aikaa

Merivartiolaitos liitettiin rajavartiolaitokseen 22.12.1944, ja siitä muodostettiin merivartiorykmentti, johon kuuluivat Suomenlahden merivartiosto, Saaristomeren merivartiosto, Ahvenanmaan merivartiosto ja Pohjanlahden merivartiosto. Suomenlahden ja Saaristomeren vartiostojen välissä oli Erillinen rajavartiosto Porkkalan vuokra-alueen rajaa vartioimassa. Saaristomeren merivartioston alue ulottui pohjoisessa Vaasan läänin rajalle asti. 37

Merivartiorykmentti joutui aloittamaan rampana: sodassa tuhoutuneina poistettiin kirjanpidosta kaksi vartiolaivaa, viisi VMV:tä ja 19 apuvenettä, miinanraivausosastoon luovutettiin seitsemän vartiolaivaa, viisi VMV:tä, kolme SP:tä ja 26 apuvenettä, lisäksi kolme vartiolaivaa oli peruskorjauksessa, joten vartiokäytössä olivat VL Tursas, VL Aura, VL Haukka ja VL Lokki sekä neljä VMV:tä. 3

Merivartijat U. Melkko ja A. Björk saapuivat 19.3.1945 Merikarvian Jukolan niemeen perustamaan merivartioasemaa. Johtaja Hilakarilta oli vuokrattu asemarakennus, sauna, halkovaja ja rantavaja 800 markan kuukausimaksulla. 38

Merikarvian merivartioaseman varsinainen toiminta alkoi 28.5.1945. Aseman ensimmäiseen henkilökuntaan kuuluivat päällikkö mvalik A. J. Ström, mvalik U. Melkko, mvja A. Björk, mvja Tölkkö ja keittäjä H. Siven. Aseman käytössä oli yksi vene AV 145. 38

Merivartiorykmentin perustamisvaiheessa jaetussa merivartiopalveluohjeessa oli määritelmä merivartioasemasta. Tätä kohtaa ohjeesta ei täysin noudatettu, niinpä merivartiorykmentti määräsi 19.1.1946, että maissa majoittuvasta yksiköstä on käytettävä nimeä merivartioasema (mv.as) 1.2.1946 lähtien sekä kielsi nimen kiinteä asema ja sen lyhenteen KA käytön. 39

Saman kirjelmän liitteenä oli luettelo merivartiorykmentin alusten uusista nimistä. Apuveneistä tuli partioveneitä (PV), nopeita veneitä (NV) ja rautaveneitä (RV). 39

Aseman päälliköt olivat vaihtuneet kahden kuukauden välein, kunnes 2.2.1946 mvkers A. Tuuli luovutti päällikkyyden mvkers T. Tuulelle, joka toimi päällikkönä päivämäärään 27.1.1955 asti. 38

Ensimmäinen tapahtuma on kirjattu aseman historiikkiin 17.3.1946. Silloin Fädikarin läheltä moottoriveneestä jäällä pidätettiin kaksi miestä, joilta laitoksen lentokoneen miehistö oli takavarikoinut turkiksia. Miehet kuulusteltiin alustavasti ja toimitettiin poliisin putkaan. 38

Asemalla otettiin vastaan RV 91 heinäkuun 22. päivänä 1946. RV 91 oli vuonna 1933 rakennettu rautavene. Sen mitat olivat pituus 12,50 m, leveys 3,00 m ja syväys 0,90 m. Siinä oli petroolikäyttöinen 120 hevosvoiman Ares W moottori, joka antoi veneelle 9 solmun nopeuden. Veneen toimintasäde oli 126 meripeninkulmaa. 3  ja 38

Asemalla oli käytössään entinen VL Silmän apuvene NV 88 kesän 1946 ja PV 47 syksystä 1945 RV 91 vastaanottoon asti. HV 25 tuli asemalle 19.4.1948 ja PV 137 4.8.1948. Talvella 1947 aseman kalustoon kuului kiitoreki 22 (KR 22). Seuraavina talvina kiitoreki oli KR 15. 38

Takavarikoitiin 116 vieterikoukkua 2. – 3.2.1947, ja ne luovutettiin nimismiehelle. Takavarikointiin liittyen kuulusteltiin kuutta miestä alustavasti asemalla. 38

Rajavartiolaitoksen organisaatomuutoksessa 1.7.1947 luovuttiin rykmenteistä ja laitos jaettiin neljään rajavartiostoon sekä kolmeen merivartiostoon. Ahvenanmaan merivartiosto lakkautettiin ja Ahvenanmaa liitettiin Saaristomeren merivartiostoon. 40

SMMV:n päiväkäskyssä 10/47 oli vartioston komentajan kiitos: ”Kiitän alla mainittuja Merikarvian mv.aseman henkilökuntaan kuuluvia 3.10.47 vaikeissa olosuhteissa suoritetusta ml. Svean pelastusyrityksessä osoitetusta reippaudesta ja rohkeudesta.

• mv.pursim. T. O. Tuuli
• mv.kers. M. Kivinen
• mvt. J. Kuuskeri
• mvt. V. Tikka
• mvt. S. Koivisto” 41

Aseman henkilökunta hoiti merivartioinnin pääasiassa partioimalla Ouran saaristossa, vartioalueen pohjoisosassa ja vartioalueen eteläosassa. Toisinaan tähystettiin aseman alueelta. Partiomatkat tehtiin talvella jalan, suksilla ja potkukelkoilla sekä avoveden aikana veneillä. Kiitorekiä käytettiin partiointiin harvoin niiden lukuisten vikojen vuoksi. Partiomatkoilla tarkastettiin saaria ja etsittiin viinankeittopesiä. Kun niitä löytyi, ne hävitettiin ja viinankeittovälineet rikottiin. 42, 43 ja 44

Hälytystehtävistä valtaosa oli konevikaisten tai karille ajaneiden moottorialusten avustuksia. 42, 43 ja 44

Merikarvian satama työllisti merivartijoita: satamassa käyneitä laivoja ja niitä lähestyviä veneitä tarkkailtiin. Joskus tehtiin pieniä raakakahvin ja ulkomaisten savukkeiden takavarikkoja. 42, 43 ja 44

Aseman miehillä oli virkatehtäviinsä kuulumaton lisätyö, kun he huolsivat alueensa loistoja. Loistoja sytytettiin ja sammutettiin. Niihin vaihdettiin kaasupulloja ja tehtiin pieniä korjaustöitä. Merenkulkulaitos toi kaasupulloja autolla Merikarvian satamaan, josta ne noudettiin veneellä ja tyhjät pullot palautettiin. Usein etelään suuntautuvilla partiomatkoilla tyhjiä kaasupulloja lastattiin veneeseen, ja Mäntyluodossa ne vaihdettiin täysinäisiin pulloihin. 42, 43 ja 44

Jukolan niemeen ei ollut maantietä. Asemalle pääsi autolla vain talvella jäätietä pitkin. Puhelin saatiin asemalle 30.9.1948. Asemalle kytkettiin sähkövirta sähköyhtiön verkosta 9.11.1951. 38

Liikkuva asema 2 (LA 2) luovutettiin laivastolle 13.4.1943 Turussa ja se palautettiin Saaristomeren merivartiostolle 26.5.1945. Alus varusteltiin merivartiokäyttöön, ja sen toiminta-alueena oli Rauman ja Porin seutu heinäkuusta purjehduskauden loppuun, jolloin se jäi talvehtimaan Kuuskajaskarin linnakkeelle toimien talvivartioasemana. 45 ja 46

LA 2 oli yksi kolmesta tullin takavarikoimasta salakuljetusaluksesta, jotka luovutettiin merivartiolaitokselle ja kunnostettiin merivartiokäyttöön. 2. Se oli vuonna 1914 tammesta rakennettu kolmimastoinen moottoripurjelaiva. Sen mitat olivat pituus 29,60 m, leveys 7,10 m ja syväys 2,10 m. Siinä oli dieselkäyttöinen 67 hevosvoiman 100 Skandia 2 moottori. Koneella ajettaessa laivan nopeus oli 7,8 solmua ja toimintasäde 485 meripeninkulmaa. 3

LA 2:n apuvene AV 144 vei Merikarvian kiintoasemalle AV 47:n 13.10.1945, ja veneen miehistö yöpyi asemalla. 47

Kun merivartiorykmentin aluskalusto nimettiin uudelleen 19.1.1946, tuli LA 2:sta MP 1 ja LA 3:sta tuli MP 2. Ne määriteltiin liikkuviksi vartioyksiköiksi. 39 ja 48

Purjehduskaudella 1946 MP 1:n sijoituspaikka oli Pirskeri ja MP 2:n Vehainen Uudenkaupungin edustalla. 48

Talvella 1946 MP 1:n miehistö teki partiomatkoja kävellen, hiihtäen ja potkukelkoilla. Aluksella pidettiin oppitunteja ja harjoituksia. Huoltopaikkana oli Rauma: muona, posti ja pyykinpesu. Kuuskajaskarin linnakkeen kuorma-auto toi juomavettä. 49

RV 144 lähti 27.4.1946 väylän aukaisuun ja Raumalle noutamaan muonaa ja postia. Keväällä partioitiin RV 144:llä ja TV 1:llä. TV 1 oli taavettivene. 49

Partiomatkalla 6.5.1946 RV 144 kävi Pirskerissä katsomassa tukeutumispaikkaa MP 1:lle, joka lähti 16.5.1946 Kuuskajaskarista ja kiinnittyi seuraavana päivänä tukeutumispaikan laituriin Pirskerin Kinnaskerissa. 49

MP 1 lähti 8.6.1946 Piskeristä telakalle Turkuun ja palasi 22.7.1946 Pirskeriin. Paluumatkalla käytiin luovuttamassa RV 91 Merikarvian merivartioasemalle ja vastaanotettiin sieltä PV 47. Turusta saatiin NV 112 aluksen käyttöön. 49

MP 1 siirtyi uuteen tukikohtaan 7.9.1946, ensin Reposaaren laituriin ja parin päivän päästä Iso-Katavan lähelle ankkuriin. Perästä kiinnitettiin vaijeri maihin. 50

RV 144 lähti partiomatkalle 9.12.1946 mukanaan MP 1:n päällikkö merivartioerikoismestari A. Suomalainen. RV 144 kiinnitettiin laituriin Luvian Laitakarissa. Mverikoismestari Suomalainen kävi vuokraamassa talousneuvos Homerilta Pirskerissä olevan huvilan talvivartioasemaksi. Samana päivänä siirrettiin RV 144:llä polttoainetta ja kalustoa Pirskerin talvivartioasemaa varten. 50

Merivartija O. Haltia lähti RV 144:llä 10.12.1946 Pirskeriin odottamaan henkilökuntaa talvivartioaseman perustamista varten. MP 1 lähti Turkuun asuntolaivaksi talven ajaksi. 50

Merivartija Onni Haltia ei jäänyt odottamaan henkilökuntaa vaan kirjoitti asemapäiväkirjaan: ” klo 08.25 aloitettu vartiotoiminta asemalla.” Seuraavana päivänä hän tähysti tornista ja teki aseman kunnostustöitä. Siitä kahden päivän päästä, hän lähti partiomatkalle RV 144:llä ja ajoi Laitakariin, josta hän meni Luvian kirkolle soittamaan ltn Siparille vartioston esikuntaan sekä haki muonaa. 51

VL Aura pysähtyi jäihin aseman edustalle 18.12.1946. RV 144:llä kuljetettiin lisää kalustoa ja polttoainetta laivasta asemalle. VL Auran miehet avustivat tavaroiden lastauksessa ja purkamisessa. Yksi VL Auran miehistä asensi radioaseman paikalleen talvivartioasemalla. Laivan mukana tulivat mvkers Mäkeläinen ja mvja Metsäranta palvelukseen asemalle. 51

RV 144:llä partioitiin, kunnes se ajettiin ylös jäälle 23.1.1947 talven ajaksi. 51

Huolto hoidettiin siten, että Luvialta ja Niemenkylästä haettiin muona, postin vienti- ja noutopaikka oli Niemenkylässä, henkilökunnan palkat noudettiin Luvialta. Halkoja noudettiin 8 m³ vartioston kuorma-autolla Luvian kunnan varastosta. 51

Talvella partiointi- ja huoltomatkat tehtiin suksilla tai potkukelkoilla. Kerran partiomatkan aikana takavarikoitiin 15 kpl vieterikoukkuja, joissa ei ollut omistajan merkkiä. Kaksi kertaa valvottiin talvikalastusta nuotanvetopaikalla. 51

RV 144 työnnettiin jäältä avoveteen 18.4.1947. 51

VL Aura saapui 7.5.1947 aseman edustalle. Aseman kalusto ja tavarat siirrettiin laivaan. Aseman miehet astuivat laivaan siivottuaan asemarakennuksen. Pirskerin talvivartioaseman toiminta päättyi. 51

Seuraavina vuosina Pirskerin talvivartioasema perustettiin purjehduskauden päättyessä ja toiminta lopetettiin keväisin purjehduskauden alkaessa. Kalusto ja tavarat kuljetettiin VL Auralla  Turusta ja Turkuun takaisin tai vartioston kuorma-autolla Turusta Laitakariin ja Laitakarista Turkuun. Laitakarin ja aseman välisiin kuljetuksiin käytettiin paikallisten tilallisten hevosia. Halkojen kuljetuksiin käytettiin myös tilallisten hevosia. 51

Talousneuvos K. Homeri luovutti koivuhalkoja asemalle 12.2.1951. Halot kuljetti tilallinen Leo Länsiniemi hevosellaan. 51

Maaliskuun viimeisenä päivänä vuonna 1951 klo 07.00 merivartijat lähtivät Piskeristä aseman loppujen varusteiden kanssa Leo Länsimäen ja Iisakki Saariston hevosten kyydissä Niemenkylään ja sieltä vartioston kuorma-autolla Turkuun. 51

Yksi ajanjakso merivartioinnin historiassa päättyi tähän, sillä erillisiä talvivartioasemia ei perustettu enää.

Viitteet ja lähteet

1. Matti Kosonen, s. 206, luku neljä: Merivartiolaitos 1930 – 1939, kirjassa Isänmaan portinvartijat. Keuruu 1994.
2. T-21780. 49. Rakennuksia ja kalustoa koskevat asiakirjat (1931 – 1937). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.
3. T-21780. 50. Rakennuksia ja kalustoa koskevat asiakirjat (1929 – 1946). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.
4. Sanomalehti Turunmaa 6.6.1930. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
5. Sanomalehti Uusi Aura 6.6.1930. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
6. Sanomalehti Satakunnan Kansa 9.9.1930. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
7. Sanomalehti Satakunnan Kansa 18.9.1930. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
8. Sanomalehti Vaasa 2.1.1931. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
9. Sanomalehti Satakunnan Kansa 5.4.1931. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
10. Sanomalehti Länsi-Suomi 8.5.1931. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
11. Sanomalehti Satakunnan Kansa 7.7.1931. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
12. Sanomalehti Satakunnan Kansa 26.8.1931. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
13. Sanomalehti Satakunnan kansa 5.11.1931. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
14. Sanomalehti Satakunnan Kansa 28.11.1931. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
15. Sanomalehti Helsingin Sanomat 20.5.1931. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
16. Sanomalehti Länsi-Suomi 22.5.1931 Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
17. Sanomalehti Satakunnan Kansa 31.1.1932. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
18. Sanomalehti Turun Sanomat 17.2.1932. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
19. Sanomalehti Satakunnan Kansa 14.5.1932. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
20. Matti Kosonen, s. 214, luku neljä: Merivartiolaitos 1930 – 1939, kirjassa Isänmaan portinvartijat. Keuruu 1994.
21. Sanomalehti Satakunnan Kansa 28.10.1938. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
22. Sanomalehti Varsinais-Suomi 25.8.1939. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
23. Sanomalehti Ilta-Sanomat 19.1.1933. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
24. Sanomalehti Ilta-Sanomat 22.1.1934. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
25. Sanomalehti Uudenkaupungin Sanomat 12.9.1939. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
26. Matti Kosonen, sivut 239 – 240, luku neljä: Merivartiolaitos 1930 – 1939, kirjassa Isänmaan portinvartijat. Keuruu 1994.
27. Juha Pohjonen, s. 243, luku viisi: Rajavartiolaitos sodassa ja rauhassa 1939 – 1944, kirjassa Isänmaan portinvartijat. Keuruu 1994.
28. Juha Pohjonen, s. 253, luku viisi: Rajavartiolaitos sodassa ja rauhassa 1939 – 1944, kirjassa Isänmaan portinvartijat. Keuruu 1994.
29. Sotapäiväkirjat-kokoelma. Talvisodan sotapäiväkirjat. SPK 2963. Satakunnan lohko 6.10.1939 – 24.3.1940 (1939 – 1940). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.
30. Sotapäiväkirjat-kokoelma. Talvisodan sotapäiväkirjat. SPK 2378. Luvian vartioalue 7.10.1939 – 13.3.1940 (1939 – 1940). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.
31. Sotapäiväkirjat-kokoelma. Talvisodan sotapäiväkirjat. SPK 2922. Reposaaren vartioalue 6.10.1939 – 15.3.1940 (1939 – 1940). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.
32. Sanomalehti Käkisalmen Sanomat 14.3.1940. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
33. Juha Pohjonen, s. 267, luku viisi: Rajavartiolaitos sodassa ja rauhassa 1939 – 1944, kirjassa Isänmaan portinvartijat. Keuruu 1994.
34. Sotakorkeakoulun diplomityökokoelma. SKK-1 Sotakorkeakoulun diplomityöt. SKK-1: 1728. Merivartiolaitoksen asema ja toiminta syksystä 1939 vuoden 1994 loppuun. Eckstein Timo (1989 – 1989). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.
35. Sotapäiväkirjat-kokoelma. Jatko sodan ja Lapin sodan sotapäiväkirjat. Sotapäiväkirjat 19006 – 24009. 22797. Reposaaren linnake 9.8.1941 10.10.1942 (1941 – 1942). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.
36. Saaristomeren rannikkoprikaatin esikunnan kirjelmä 27.11.1944. N:o 3501/II sal. Kansallisarkisto.
37. Juha Pohjonen, sivut 324 – 327, luku kuusi: Paluu rauhan oloihin, kirjassa Isänmaan portinvartijat. Keuruu 1994.
38. Merikarvian merivartioaseman historiikki. Merivartiomuseo.
39. T-21780. 48. Rakennuksia ja kalustoa koskevat asiakirjat (1934 – 1958). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.
40. Juha Pohjonen, s. 370, luku kuusi: Paluu rauhan oloihin, kirjassa Isänmaan portinvartijat. Keuruu 1994.
41. T-21279. D:1. Omat päiväkäskyt (1945 – 1950). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.
42. T-21736. Ac:64. Asemapäiväkirja. Merikarvian merivartioasema (1949 -1951). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.
43. T-21737. Ac:400. Asemapäiväkirja. Merikarvian merivartioasema (1950 – 1950). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.
44. T-21378. Ac:401. Asemapäiväkirja. Merikarvian merivartioasema (1951 – 1951). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.
45. T-21735. Abc:76. Laivapäiväkirja. Moottoripurjealus, liikkuva-asema 2 (LA 2) (1942 – 1943). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.
46. T-21735. Abc:78. Laivapäiväkirja. Moottoripurjealus, liikkuva-asema 2 (LA 2) ( 1945 – 1945). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.
47. T-21736. Ab:449. Pursi- ja konepäiväkirja, apuvene 144 (AV 144) (1945 – 1946). Kansallisarkisto. Viitattu 16.10.2025.
48. T-21780. 39. Järjestelyasioita koskevat asiakirjat (1939 – 1947). Kansallisarkisto. Viitattu 15.10.2024.
49. T-21735. Abc:27. Laivapäiväkirja. Moottoripurjealus 1 (MP 1) (1946 – 1946). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.
50. T-21735. Abc:28. Laivapäiväkirja. Moottoripurjealus 1 (MP 1) (1946 – 1947). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.
51. T-21736. Ac:160. Asemapäiväkirja. Pirskerin merivartioasema, talvivartioasema (1946 – 1951). Kansallisarkisto. Viitattu 14.10.2025.